Olen hoitanut ihmisiä vuosikausia, ensin ihan huvikseni, harrastuksena ja nyt harrastuksista on tullut työni. Harrastaessani minulla on jatkuva tiedon jano ja halusin oppia mitä erilaisimpia hoitomuotoja. Mitä enemmän tein hoitoja sitä selvemmin huomasin miten ihminen on kokonaisuus!

Toimistossa Helsingissä saattoi työkaveri hihkaista että Riitta tuo ne kätesi tänne, minulla on hartiat ihan jumissa. Siinä kädet työkaverin harteilla juteltiin niitä näitä ja hartiakipu hävisi. Silloin kaikki oli minulle vielä ihan outoa, olin vain tyytyväinen että pystyin auttamaan.

Olen kertonut itsestäni hyvin avoimesti sivuillani, joten en toista niitä näissä kirjoitelmissani. Kirjoitan näihin ajatuksia mitä milloinkin mielessä liikkuu liittyen hyvinvointiin. Ihminen on kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vuosi vuoden jälkeen olen enemmän vakuuttunut tästä asiasta. Tämä koskee myös omalla kohdallani.

Heitän nyt vähän ehkä jopa kärjistyneen väittämän, mutta jos jokainen malttaa mielensä ja miettii ennen kuin tyrmää ajatuksen – tässä saattaa olla perää. Heti kuitenkin kerron että en usko että tämä on 100% totuus.

Kun ihminen sairastuu tai joutuu tapaturmaan, hän on jo kutsunut tuon tapahtuman itselleen aikaisemmin henkisellä tasolla. Olen opetellut kävelemään tässä olemässä kolme kertaa ja kahdesti käynyt ”rajan takana”, joten jos minä voin tuon tunnustaa, veikkaan että aika moni pystyy samaan pienen harkinnan jälkeen.

Kaikki ovat sairastaneet esim flunssan. Silloin fyysinen kunto on kurja ja mieli on aivan yhtä kurja, kuulostaako tutulta? Fyysinen pitkäaikainen huono olo saa aikaan masennusta/epätoivoa jne., eikö? Vastaavasti pitkittynyt henkinen huono olo vihdoin alkaa näkymään fyysisenä oireiluna.

Tämän ovat todistaneet lukuisat kansainväliset suuret tutkimuslaitokset ympäri maailmaa. Jopa niin kova väittämä kuin että ihminen on kutsunut itselleen kuolettavan sairauden 95% tapauksissa.

Nyt lopetan tämän masentavan asian kirjoittamisen, toin sen vain taustatietona teille luettavaksi.

Haluan tuoda vinkkejä hyvinvointiin laidasta laitaan. Välillä venytellään ja joskus ajatellaan syvällisemmin. Elämässä on hyvä olla pieni pilke silmäkulmassa, siten jaksaa huonotkin päivät paremmin.

Kysynkin, tuntuuko että asioiden tulee muuttua jotta pääset elämässä eteenpäin (sekä konkreettisesti että kuvannollisesti)? Jos voit vastata tuohon kyllä tai edes jäät miettimään, seuraan kirjoitteluani.

Ihanaa että luit tämän ja toivon että tapaamme jälleen!