Tänä aamuna en voinut pidätellä nauruani kun sain itsestäni kysyvän kommentin: shamaani? Ja perään hymiön millä oli aurinkolasit.

Shamanismi on nyky-yhteiskunnassa tapa elää ja toimia, missä korostetaan yhteyttä luontoon.
Alun perin shamanismi oli henkistä eloonjäämisoppia. Jos et osannut toimia luonnossa oikein, ihmisellä ei ollut mahdollisuutta selvitä hengissä, vain yhteys luontoon piti hengissä. Silloin ihminen oli riippuvainen luonnosta, mutta luonto ei ollut riippuvainen ihmisestä. Ihmiset eivät ennen vanhaan metsästäneet riistaa vaan pyysivät, että luonto antaisi ravinnon. Se eroaa täysin nykykäsityksestä, jossa ihminen on nostanut itsensä jumalalliseen asemaan luonnon yläpuolelle ja samalla saattaneet koko planeettamme sietokyvyn koetukselle.

Suomalaiset ovat vielä niin lähellä luontoa (tietämättäänkin) että voidaan sanoa meissä kaikissa on pieni shamaani sisällämme. Ensinnäkin koska kansanperinne elää niin vahvana, joten voidaan sanoa että Suomessa melkein kaikki ovat tietämättään noitia ja luontoyhteys on tavalla tai toisella olemassa.
Kuinka moni unohtuu ihailemaan luonnon kauneutta, tuntee kuinka tunteet muuttuvat metsässä ollessa, tuleen tuijottaminen lumoaa, monet metsästäjät osaavat kunnioittaa eläimiä, varsinkin jos kyseessä on isompi eläin jne. Tuo kaikki on jonkinlaista shamanismia.

Wikipedian mukaan (jo vanhaa käsitystä) shamanismi tarkoittaa hengellistä kulttuuria missä shamaanilla on keskeinen osa. Shamaani on yhteisön jäsen, jolla uskotaan olevan erityisiä taitoja. Shamaani on usein parantaja ja ennustaja, joka neuvoo monenlaisissa ongelmissa ja toimii yhdyssiteenä henkimaailman ja ihmisyhteisön välillä.

Hmmm, mietitään vähän tarkemmin. Alle kolme vuotiaat lapset omaavat juuri tuon kyvyn olla yhteyssiteenä henkimaailmaan. He näkevät, tuntevat ja kokevat maailman ilman ympäristötekijöiden rajoitteita. Sitten nuo kyvyt suurimmalta osalta karsitaan, vähättelemällä tai jopa väittämällä että lapsen tieto ja taito ei ole totta – mikä karhunpalvelus koko yhteiskunnalle!

Shamaani Susanna Aarnio on kertonut , mitä shamanismi on.Vaikka shamanismi voi johtaa uskonnollisiin kokemuksiin, se ei ole uskonto. Shamanismi on ekologinen ja panteistinen maailmankuva – ja sellaisena itse asiassa maailman vanhin”
”Ensimmäiset merkit shamanismista ovat nähtävillä jopa 25 000 vuotta sitten tehdyissä luola- ja kalliomaalauksissa.”
”Suurin osa kulttuureista ja uskonnoista perustuu shamanistiseen maailmankuvaan. Suomessa shamaanihahmoja esiintyy muun muassa Astuvansalmen ja Hossan kalliomaalauksissa.” ”Shamanismissa uskotaan siihen, että kaikki ihmisen elottomaksikin kutsuma elää. Niin kivissä, maassa kuin ilmassakin on kaikissa oma, elävä henkensä.”
”Ihminen on aina kysynyt, miksi ja millä tavalla elämä on mahdollista maapallolla. Tavoitteena oli tietenkin myös pitää yhteisön jäsenet terveinä: yhteisöllisyys oli selviytymisen kannalta tärkeintä. Terveyden ja hyvinvoinnin antoi ja antaa edelleen luonto.”
Lainaukset otettu Studio55.fi/Piia Simola

Vähän kärjistetysti voi kysyä kun tärkein asia oli terveyden ja hyvinvoinnin ylläpito, ovatko terveydenhuollon henkilökunta shamaaneja?

Shamaaniseura kertoo
Shamanismi on osa koko maailman henkistä perintöä ja kulttuuria. Se on tietoista käsitystä siitä, että kaikella on sielu ja kaikki on elävää.

Shamanismi on kymmeniä tuhansia vuosia vanha parannusmenetelmä, joka voidaan löytää jossakin muodossaan kaikista kulttuureista eri aikoina maailmanlaajuisesti. Shamanistisia parantajia on myös tämän päivän yhteiskunnassa. Shamanismi ei ole uskonto, vaikka se voi johtaa hyvin uskonnollisiin kokemuksiin. Nykyshamanismilla on jo monia muotoja, mutta se ei ole mikään uususkonto, eikä sitä pidä sekoittaa new age -liikkeeseen. Se on maailmankatsomus, elämäntapa ja ikiaikoja vanha perinne (old age).

Sana ’shamaani’ tulee siperialaisen evenki-heimon kielen sanasta ’sha man’, joka tarkoittaa näkemistä tai tietämistä. Shamaani on parantaja. Hänellä voi olla erilaisia rooleja yhteisössä, kuten esimerkiksi tietäjä, ennustaja, näkijä tai itkijä. Shamaani tekee matkan henkimaailmaan tai toiseen todellisuuteen henkiauttajiensa avulla tuodakseen tietoa, parannusta tai voimaa sitä pyytäneelle yksilölle tai yhteisölle. Näin hän saattaa potilaan, yhteisön tai paikan henkisen tasapainon ja voiman ennalleen.
Käsitys kaiken elollisen yhteydestä toisiinsa on keskeistä shamanismille. Se on henkistä ekologiaa, joka perustuu kaiken elämän kunnioittamiseen ja tasapainoon pyrkimiseen.

Näiden jälkeen voidaan todeta että kaikki jotka aistivat, tuntevat, näkevät unia jne. Ovat shamaaneja. Siinä vain on se ero millä termillä haluaa itseään kutsua, miten paljon luonto meille tarkoittaa!!