Luin joskus jutun missä oli että voi pyytää veli-tuulta avuksi erilaisiin asioihin. Tein tullenkaatoja metsässä yksin ja konkelossa oli tukkimänty vasten tukkipuun kokoista monihaaraista koivua. Minä fisuna tyttönä katkaisin männyn juuresta ja toivoin että oksat antavat periksi. Toisin kävi, mänty tarttui vain tiukemmin koivuun. Keksin että jos katkaisen myös koivun, ne kaatuvat yhdessä. Jep, niin tekivät mutta vasten isoa mäntyä. Olin siin joutunut ojasta allikkoon. Tiesin että puuhani on hengenvaarallista mutta kun en vain jääräpäisyyttäni voinut antaa periksi. Näimpä katkaisin vielä sen ison männyn! Pientä heiluntaa mutta puut kestivät samassa asennossa.
Mitä nyt voin tehdä. Onneksi sen ainoan järkevän asian, mietin miten pitkälle ne voivat kaatua eri suuntiin,otin mönkkärini ja ajoin sen tuon alueen ulkopuolelle. Istuin ja ihmettelin tuota aikaan saannostani, sehän voisi olla hengenvaarallinen myös metsän eläimille kun ja joskus se kaatuu. Laitoin kädet ristiin ja pyysin; veli-tuuli auta minua ja henkäise puut nurin. Silloin ilma seisoi, ei mitään tuulen tapaista. Olin luopua jo toivosta kun yhtä äkkiä tuli tuulenpuuska ja se puhalsi nuo tukit nurin! Samantien tuuli hellitti. Voitte kuvitella kuin katsoin silmät pyöreänä tätä ihmettä ja taas kerrran kiitin esi-isiemme viisautta. Nuo kolme tukkia kaatuivat kovalla ryskeellä ja siinä ohessa meni kymmenkunta pienempää puuta. Olin laskenut vähän tarkasti tuon turva-alueeni, sillä koivun latva tuli suoraan jalkojeni eteen. Sitten vain karsimaan ja katkomaan. Ihmeitä tapahtuu vai onko niitä? Jos kaikki vain on normaalia mutta me emme pysty hahmottamaan kaikkea tietoisella mielellä. Annetaan siis luonnon auttaa!
Viimeisimmät kommentit